En muista missä vaiheessa minulle kerrottiin koko tapaus. Meidän makuuhuoneessa vai äitini omassa kodissa, en edes muista meninkö käymään siellä heti seuraavana päivänä vai sitä seuraavana vai sitä seuraavana. Ihmismieli on ihmeellinen. Suuren shokin tapahduttua, ei todellakaan muista mitään ja asiat sekoittuvat keskenään. Se on varmaa, että makuuhuoneessamme minulle kerrottiin äidin jättäneen jäähyväiskirjeen. Halusin nähdä sen heti, mutta veljeni ja isäpuoleni eivät olleet ottaneet sitä mukaansa meille tullessaan. Miksi ihmeessä? Se oli se tärkein asia minkä olisin halunnut välittömästi nähdä. Jotain konkreettista äitini poismenosta. Itseasiassa nyt kun kirjoitan tätä, muistan, että en ole käynyt äitini asunnolla seuraavana päivänä, koska pyysin säilyttämään kirjeen ennen kuin se viedään poliisille. Poliisit olivat pyytäneet toimittamaan sen niille mikäli jäähyväiskirje jossain vaiheessa löytyy. Kun menin hakemaan kirjettä, isäpuoleni oli jo vienyt sen poliisilaitokselle. Se oli ihan käsittämätöntä! Olin siitä todella vihainen. Mitä hän oikein ajatteli? Miksi heillä, isäpuolellani ja veljelläni oli etuoikeus saada lukea äitini viimeiset raapustukset ja minulla pitää odottaa ikuisuudelta tuntuva aika, jotta saisin sen poliiseilta käsiini. Olin tukehtua raivoon! Nielin raivoni kuitenkin tyynesti, kuten niiin monessa muussakin asiassa jälkeenpäin!

Isäpuoleni mukaan he olivat riidelleet 11.2, jonka jälkeen äitini oli ollut seuraavana päivänä hyvin vaitonainen. Saapui ilta ja isäpuoleni meni nukkumaan n. Klo 22 aikaan. Äiti oli vielä silloin ollut talossa sisällä. Yöllä isäpuoleni oli noussut vessaan, talossa oli tv ja valot päällä. Koira oli myös sisällä. Isäpuoleni oli ajatellut äitini menneen saunaan ulkorakennukseen. Aamulla isäpuoleni oli herännyt töihin. Ei mitään reaktiota, ihmettelyä missä oma aviovaimo on ja miten talo on samassa asetelmissa kuin illalla ja yöllä, vaan lähtenyt töihin. Liekkö käyttänyt koiraakaan ulkona. Iltapäivällä neljän aikoihin kotiin tullessa oli sitten ihmetelly, kun talossa samat valot päällä, tv päällä eikä muutoinkaan mikään muuttunut esim. Astiat tjms.Hän oli mennyt pihasaunaan ja nähnyt äitini istuvassa asennossa kakluunia vasten. Luuli, että äiti nukkuu siinä. Todellisuudessa äitini oli roikkunut itse virittämässään kylpytakin nyörin päässä. Nyörin toinen pää oli kiinni onnettoman oloisen uunin luukun sulkijassa, siinä joka on ylhäällä seinässä, joka pitää vetää auki, kun uunia poltetaan. Mitenkähän lie kauan äiti on hirressään saanut roikkua? Onko hän kuollut jopa 12 pvä? Oliko äiti miettinyt muita keinoja? Oliko hän ns. Kuivaharjoitellut jossain vaiheessa vai oliko teko hetken mielijohteesta? Sitä en saa koskaan tietää.