Oli ihan tavallinen keskiviikko päivä, tai siis se ainakin alkoi tavallisesti. Olin valmistautumassa kääntämään rytmini yötyöni vuoksi. Kello taisi olla noin puoli kuusi illalla, kun asetuin sänkyyn ajatellen, että saan nukkua pari tuntia ennen töihin lähtöä. Mieheni pötkötteli kaverina vieressä. Koira jalkopäässä. 

Meillä on aina ovet auki johtuen siitä, koska on tuo maailman paras vahti, Saksanpaimenkoira. Niin oli nytkin.

Ulko-ovi kävi, kuulin sen. En ollut kerennyt uneen. Makkarin oveen koputettiin hyvin päättäväisen oloisesti, isosti, ja samantien ovi aukaistiin. Veljeni ja isäpuoleni tulivat sisään, hyvin vakavan oloisina, kumpikin. Ihmettelin vierailua ja sen outoa sävyä. Sen pienen hetken mitä kerkesin ihmetellä.

Veljeni kysyi "miten haluat tietää sen?". Minä ihmeissäni, että mitä minun pitää tietää ja miksi miten? Maailman typerin kysymys ja vastasin varmaan yhtä tyhmästi takaisin. Enhän minä voi vastata tuommoiseen kysymykseen, kun en etukäteen voi tietää mitä minun tulee tietää! Veljeni sanoi "äiti on kuollut". Siitä hetkestä lähtien maailmani mureni ja se älytön halu tietää nyt heti mitä on tapahtunut, kertokaa nyt hyvänen aika sentään!!! Aivan kuin kaikki tapahtuisi hidastettuna, miksei ne kerro nopeampaa?! En muista kumpi kertoi, mutta äiti oli hirttäytynyt ja isäpuoleni löysi hänet töistä palattuaan.